Kouluissa kaivataan filosofiaa

Kauhajoella toistui se mikä nähtiin Tuusulassa jo vuosi sitten. Eikä Kauhajoen tragedia ei tule jäämään viimeiseksi kouluampumatapaukseksi. Julkisuudessa on jälleen kuumeisesti pohdittu nuorten mielenterveysmäärärahojen kasvattamista, aselain tiukentamista ja jopa internetin käytön rajoittamista. Oma mielipiteeni on se, että jokainen näistä asioista tarjoaa toki pohdittavaa, mutta näissä tapauksissa ne eivät tule uusilta ampumatapauksilta koululaisia suojelemaan.

Kouluihin kaivataan yhteiskunnallista ja filosofista keskustelua, ei koulupsykiatria. Nämä epäeksaktit kouluaineet ovat luisuneet pahasti unholaan, sillä niiden oppeja voidaan harvoin valjastaa tuottamaan mitään konkreettista hyödykettä. Käsitykseni mukaan kamaliin tekoihin syyllistyneet Auvinen ja Saari olivat periaatteessa varsin fiksuja nuoria miehiä. He vain sattuivat kiinnostumaan elämän peruskysymyksistä ja filosofiasta. Oppinsa pojat saivat mm. Friedrich Nietzscheltä, joka kirjoitti muistioissaan yleisiä moraalikäsityksiä rikkovasta yli-ihmisestä. Molemmat pojista ihannoivat tätä filosofiaa, jossa väärin tekeminen onkin oikein ja luonnonvalinta hoituu vain pakottautumalla irti yleisestä moraalikäsityksestä. Tätä ei kuitenkaan julkisuudessa syystä tai toisesta käsitellä.

On helpompaa käsitellä asioita, jotka jokainen televisionkatsoja jossakin määrin ymmärtää. Puhutaan koulukiusaamisesta, aseista ja mielenterveysongelmista. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nuoret miehet ovat innostuneet filosofiasta ja vailla varteenotettavaa vasta-argumentointia näkevät lukemansa ainoana oikeana totuutena. Kouluissa pitäisi siis käsitellä enemmän erilaisia ideologioita ja elämänkatsomusta yleisellä tasolla. Nuoren kanssa tulee käsitellä tämän lukemaa kirjafilosofiaa ja tutkia erilaisia katsantokantoja.

Nykyään koulussa filosofiasta innostuneet nuoret leimataan helposti omituisiksi, vaikka kyse on varsin intellektuellista harrastuksesta. Julkisuudessakin on sentään huomattu, että molemmat tekijät ovat kokeneet syvää pettymystä sekä itseensä että muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan yleensä, samalla tuntien ylemmyyttä muita kohtaan. Kirjaviisaus johtaa helposti siihen, että nuori tuntee olonsa muita fiksummaksi, koska muut eivät kykene tai halua keskustella tämän opiskelemista syvällisistä teemoista. Tästä seuraa pettymys ympäristöön ja maailmaan, jossa ihmiset eivät enää pohdi oman olemassaolonsa tai maailman tarkoitusta. Seurauksena syrjäytyminen ja yhä vahvempi oman yksisilmäisesti valitun filosofisen opin seuraaminen.

Se mitä julkisuudessa tällä hetkellä puidaan, saattaa jopa ruokkia vastaavaa väkivaltaista käytöstä. Ympäröivä yhteisö todistaa jälleen yksinkertaisuutensa keskittymällä asioihin, jotka eivät millään tavoin liity kyseisiin tapahtumiin. Jos nyt kaiken pinnallisen syyttelyn sijasta keskityttäisiin puhumaan todellisista asioista eli tekoihin johtaneesta maailmankuvasta, saatettaisiin vastaavaa käytöstä saada hillittyä. Tällä hetkellä ongelmissa mennään edelleen siitä mistä aita on matalin syyttämällä aseita, koulukiusausta ja mielenterveystyön puutteellisuutta.